Hakutulos

29.03.2019
Vuonna 1893 Finska Läkaresällskapet esitti tuberkuloosin ehkäisemiseksi ohjelman. Siinä neuvottiin vähentämään tartunnanvaaraa varoittamalla esimerkiksi lattioille sylkemisestä. Köyhä Suomi rakensi yhden bakteerin takia parantoloiden verkoston, jossa vuonna 1945 oli noin 5 700 hoitopaikkaa (1). Hoitoketju ehkäisystä hoitoon ja kuntoutukseen oli pakko hioa tehokkaaksi kansantaudin voittamiseksi. Kun tautitapaukset alkoivat vähentyä 1960-luvulla ja potilaat paranivat nopeammin, parantoloista vapautui voimavaroja muiden keuhkosairauksien hoitoon.

Astman hoidossa tapahtui 1990-luvun alussa käänne, kun suomalaiset tutkijat osoittivat taudin tulehduksellisen luonteen. Keuhkolääkärit halusivat siirtää uuden tiedon hoitokäytäntöön. Ajatuksena oli, että systemaattisen ohjelman avulla voidaan estää astmataakan kertyminen. Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys – nykyisin Filha ry – näki uuden haasteen. Syntyi kansallinen astmaohjelma 1994–2004 (2). Ohjelmalle asetettiin selkeät tavoitteet, sovittiin työkalut niiden saavuttamiseksi ja seurattavat mittarit.

Astmaohjelman menestys poiki seuraavan tavoitteen.

Merkittävä koulutusponnistus alkoi nopeasti tuottaa tulosta. Astman varhainen havaitseminen parani, sairaalahoito väheni alle puoleen ja työkyvyttömien astmapotilaiden määrä romahti (3). Ohjelman arvioitiin pelkästään vuonna 2013 säästäneen yhteiskunnan varoja 100–400 miljoonaa euroa, vaihdellen lähtötilanteessa tehdyn ennusteen mukaan (4). Potilasta kohden kustannukset laskivat 72 %. Yhteistyössä WHO:n kanssa suomalaista astmaohjelmaa on käytetty kansainvälisenä mallina. Se on heijastunut myös kehittyvien maiden ohjelmiin (5,6). Siitä saatiin malli myös perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon integroimiseen (7–9).

Astmaohjelman menestys poiki seuraavan tavoitteen: keuhkoahtaumataudin aiheuttamien ongelmien pysäyttäminen (10). Taudin tärkein syy on vuosikymmeniä jatkunut tupakointi. Sitä on yritetty vähentää monin tavoin; Suomi on mm. julistettu tupakattomaksi vuoteen ensin 2040 ja nyt 2030 mennessä (11). Keuhkoahtaumaohjelman 1998–2007 aikana keuhkojen toiminnan mittaus perusterveydenhuollossa parani, tupakointi ja tautiin liittyvä sairaalahoito vähenivät ja kustannukset osoittautuivat ennakoitua pienemmiksi (12).

Uniapnea oli ohjelmakohde 2002–2012 (13). Tautia tuskin tunnettiin 1980-luvulla, mutta se on osoittautunut yleiseksi ongelmaksi, joka liittyy usein muihin sairauksiin ja erityisesti ylipainoon. Ohjelma toteutui vajaasti, mutta johti uusiin hoitosuosituksiin (14,15).

Tuberkuloosiin palattiin 2013, koska oli herännyt huoli lääkeresistenssistä ja nuorten maahanmuuttajien sairastavuudesta. Taudin varhaiseen havaitsemiseen panostettiin vahvistamalla perusterveydenhuollon ja työterveyshuollon osallisuutta ja koulutusta (16,17). Tuberkuloosi on pysynyt Suomessa hyvin kurissa: sairastuvuus on vähentynyt alle 300 tapaukseen vuodessa eivätkä lääkkeille vastustuskykyiset muodot ole yleistyneet (18).

Karjalan allergiatutkimuksessa ilmeni, että suomalaiset olivat allergisempia kuin venäläiset. Eroja selittivät parhaiten ympäristön ja elintapojen muutokset, jotka kytkeytyivät immuunisäätelyyn. Allergiaohjelma 2008–2018 muutti strategian suunnan välttämisestä sietämiseksi ja kannusti tukemaan allergiaterveyttä (19). Ohjelman puolivälissä allergiaruokavaliot ovat puolittuneet, ensiapukäynnit astman vuoksi ovat edelleen vähentyneet ja kustannukset ovat laskussa (20).

Suomalainen hengitysterveys on parantunut monin tavoin uutta luovan tutkimuksen, pitkäjänteisen koulutuksen ja terveydenhuollon toimijoiden, viranomaisten ja järjestöjen yhteistyön ansiosta. Juuri alkanut sisäilmaohjelma 2018–2028 tarttuu ajankohtaiseen ongelmaan modernein keinoin. Siinä kehitetään verkkokoulutusta, viestintää ja monialaista osallisuutta (21). Kansalliset ohjelmat ovat edelleen toimiva työtapa.

Julkaistu Lääkärilehdessä Tiede­pääkirjoitus 29.3.2019 13/2019 vsk 74 s. 791-792

Likki Lääkärilehden verkkojulkaisuun

Kirjoittajat

Marina Erhola
LT, MQI, keuhkolääkäri, ylijohtaja
THL

Tuula Vasankari
professori, keuhkosairausoppi ja allergologia
Turun yliopisto, Filha ry

Vesa Jormanainen
LL, THM, johtava asiantuntija
THL

Sanna Toppila-Salmi
dosentti, erikoislääkäri
HUS, Iho- ja allergiasairaala

Jaakko Herrala
LT, MBA, muutosjohtaja
TAYS, Filha ry
Tari Haahtela
professori, emeritus
HUS, Iho- ja allergiasairaala
Helsingin yliopisto