Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisema Krooninen keuhkoputkitulehdus ja keuhkoahtaumatauti, valtakunnallinen ehkäisy- ja hoito-ohjelma 1998 - 2007 muutti työnjakoa oleellisesti terveydenhuollossa. Samoin kuin muissakin kansantaudeissa, perustutkimukset ja tarpeelliset lääkekokeilut, kuntoutus ja seuranta siirtyivät avoterveydenhuoltoon ohjelman myötä. Erikoislääkärin konsultaatioon kuuluvat tietysti vaikea-asteiset ja osa muistakin COPD-potilaista, mutta suuri osa palaa ainakin osin lähilääkärin seurantaan. Tupakoinnin lopettamisen tukeminen on muuttunut kaikkien terveydenhuollon toimijoiden tehtäväksi (Käypä hoito -suositus 2006).

Yksi ohjelman tärkeimmistä tavoitteista oli taudin varhainen diagnosoiminen virtaustilavuusspirometrialla. Tutkimus on kaikkien terveydenhuollon toimipisteiden saatavilla, luotettava ja halpa. Keuhkoahtaumatauti voidaan löytää lievänä - jopa silloin, kun potilas on lähes oireeton tai oireisiinsa (tupakkayskä, lievä rasitushengenahdistus) tottunut. Kun diagnoosin merkitys selitetään ymmärrettävästi potilaalle, voidaan häntä samalla motivoida tupakoinnin lopetukseen. Tällä on suuri merkitys sairastuneen ennusteelle. Keuhkoahtaumataudin Käypä hoito -suositus (1999, 2003) antaa hyvät suuntaviivat lääkärien ja hoitajien käytännön työlle.

Vuonna 2004 valmistui Valtakunnallisen keuhkoahtaumatautiohjelman seurantaraportti, johon on koottu tietoja hoitokäytäntöjen muutoksista, resursseista ja koti- ja ulkomaisista tutkimustuloksista. Filha ry on koonnut asiantuntijatyöryhmän kirjoittamaan loppuraporttia, joka valmistunee syksyllä 2009.