Koska monet pandemiat ovat saaneet alkunsa ja levinneet kaupungeissa, on useilla tahoilla alettu koronaviruspandemian jälkimainingeissa pohtimaan, voisiko mahdollisia tulevia terveyskriisejä ehkäistä tai jopa torjua kaupunkisuunnittelun avulla. Mikäli näitä kahta teemaa – pandemioita ja kaupunkisuunnittelua – ei aiemmin ole ajatellut toistensa vitsauksena tai pelastuksena, saattaa kysymyksenasettelu äkkiseltään tuntua vieraalta tai jopa kaukaa haetulta. Kiinnostus asiaa kohtaan on kuitenkin herännyt, ja Suomessakin asiaan perehdytään paraikaa monitieteisesti ja pyritään selvittämään, voiko kaupunkisuunnittelun keinoin parantaa kaupunkilaisten terveysturvallista arkea.
Eristäminen vaiko mahdollisimman normaali terveysturvallinen arki?
Yksi keskeisimpiä teemoja on kahden eri ratkaisutyypin vertailu: tulisiko kaupungit rakentaa siten, että ne mahdollistavat pandemian iskiessä tehokkaan eristäytymisen ja terveysuhalta suojautumisen, vai onko parempi strategia luoda edellytykset mahdollisimman normaalin elämän jatkumiselle, mutta tehostetun terveysturvallisesti? Tuntemattoman terveysuhan vyöryessä päälle voi aluksi tuntua, että ensisijainen vaihtoehto on pystyä välttämään ihmiskontakteja sekä esimerkiksi ulkona ja ostoskeskuksissa liikkumista. Mikäli kriisitilanne pitkittyy, saattaa yksilön hyvinvointi kuitenkin alkaa kärsiä: kotiin lukittautuminen johtaa fyysiseen passiivisuuteen ja myös henkinen hyvinvointi voi olla koetuksella, kun harrastukset ja läheisten tapaamiset väistyvät. Kaipuu mahdollisimman normaaliin elämään voi olla suuri ja koetella arjessa jaksamista.
Valinnan ei ehkä kuitenkaan tarvitse olla joko tai, vaan ratkaisua voi hakea näiden kahden strategian yhdistelmästä. Toisaalta tulisi tilanteen niin vaatiessa olla mahdollisuus eristäytyä kotiin huomioiden etätyömahdollisuudet ja kotiovelle asti rullaavat palvelut, mutta samalla olisi hyvä olla edellytykset edistää terveellistä elämäntapaa esimerkiksi harrastamalla liikuntaa tai kulttuuria ulkoilmassa. Voisiko kerrostaloasuntoihin suunnitella suurten, yhteisten kerhotilojen tilalle pienempiä, etätyöhön sopivia huoneita? Voisiko kaupunkipuistoja käyttää entistä luovemmin esimerkiksi kulttuuri-, kahvila- tai liikuntatarkoituksissa?
Lisäksi tarvitaan ratkaisuja siihen, miten kaupungeissa pääsee terveyskriisien aikana liikkumaan mahdollisimman turvallisesti. Voisiko pandemian leviämisen näkökulmasta muodostuviin riskitilanteisiin lisäksi löytyä ratkaisu myös kaupunkirakenteen uudelleentarkastelusta? Entä jos suurkaupungeista tuttua keskittämisajattelua muutettaisiinkin hajauttamisen suuntaan ja pyrittäisi luomaan ns. 15 minuutin kaupunkeja, joissa kaikki elämisen kannalta olennaiset palvelut löytyvät korkeintaan vartin kävelymatkan päästä? Esimerkiksi hyvät pyörätieverkostot ja kaupunkeihin rakennetut mikroympäristöt voivat vähentää tarvetta käyttää julkisia liikennevälineitä ruuhka-aikaan sekä asiointia suurille ihmismassoille suunnitelluissa ostoskeskuksissa.
On ehkä epätodennäköistä pystyä täysin torjumaan pandemioita, vaan ne tulevat todennäköisesti jatkossakin läpäisemään yhteiskunnan. Kaupunkisuunnittelulla on kuitenkin potentiaali mahdollistaa terveysturvallinen arki ja terveyttä edistävä elämäntapa myös pandemioiden tai muiden terveyskriisien aikana.
Lisätietoa hankkeestamme
Vastustuskykyinen kaupunki – Kaupunkisuunnittelu pandemioiden ennaltaehkäisyn välineenä (RECIPE) -hankkeessa tutkitaan kaupunkiympäristöjen roolia ja kaupunkisuunnittelun mahdollisuuksia tartuntatautien ehkäisyssä ja siten tulevien pandemioiden torjunnassa. RECIPE-hanketta rahoittaa Suomen Akatemian yhteydessä toimiva Strategisen tutkimuksen neuvosto ja sitä koordinoi Oulun yliopiston arkkitehtuurin yksikkö. Hankkeen johtaja on yhdyskuntasuunnittelun professori Helka-Liisa Hentilä Oulun yliopistosta. RECIPE on osa Strategisen tutkimuksen neuvoston PANDEMICS-ohjelmaa. Hanke on monitieteinen ja se yhdistää ympäristön, ympäristöterveyden, liikuntalääketieteen, terveyshistorian, informaatiotutkimuksen, kansanterveyden ja kaupunkisuunnittelun tutkimusta. Oulun yliopiston lisäksi hankkeeseen osallistuvat Luonnonvarakeskus (Luke), Oulun diakonissalaitoksen säätiö ja liikuntaklinikka (ODL) ja Filha. Lisätietoja löytyy hankkeen verkkosivuilta https://recipestn.fi/
Filha osallistuu pääasiassa vuorovaikutukseen ja viestintään keskittyvään työpakettiin. Osana tätä työtä Filha ja Oulun yliopiston informaatiotutkimuksen ja viestinnän yksikkö tekevät parhaillaan haastattelututkimusta, jonka tavoitteena on tarkastella viranomaisten kansalaisille suunnattua koronaviestintää pandemian aikana (2020-2022). Haastattelujen tulosten pohjalta analysoimme kokemuksia ja käsityksiä viestintäprosesseista sekä kokoamme näkemyksiä siitä, miten viestintä tulisi toteuttaa vastaavissa kriisitilanteissa tulevaisuudessa. Olemme haastatelleet keskeisiä päättäjiä, asiantuntijoita ja ammattiviestijöitä Sosiaali-ja terveysministeriön hallinnonalan organisaatioista. Lisäksi haastatteluihin on kutsuttu edustajia osasta sairaanhoitopiirejä, yliopistoja ja aluevirastoja.
Tutkimus on vielä kesken, mutta on jo herättänyt mielenkiintoa myös kahdessa kansainvälisessä konferensissa; olemme esitelleet alustavia tuloksia symposiumissa From Pandemic to Polycrisis – Learning From COVID-19 Kööpenhaminassa ja Kansainvälisen tuberkuloosi- ja keuhkosairauksien unionin (IUATLD) vuosittaisessa konferenssissa Pariisissa, molemmat kuluvan vuoden marraskuussa. Parhaillaan on valmisteilla tieteellinen artikkeli, jonka pyrimme julkaisemaan kansainvälisessä tiedejulkaisussa.
Daniela Eklund, tutkijatohtori, hanketyöntekijä, LitT, Filha ry
Anelma Lammi, hankevastaava, FT, Filha ry
Näkökulmia keuhkoterveyteen –blogissa julkaistaan Filhan asiantuntijoiden sekä yhteistyökumppaneiden ajankohtaisia kirjoituksia keuhkoterveyden kysymyksistä.