muokattu: 31.8.2021

Lopettaneiden tarinoita

Minäkin lopetin – varusmiesten tarinat

Lue toisten varusmiesten kertomuksia nuuskaamisen lopettamisesta – voit saada niistä apua ja tukea omaan lopettamiseesi!

Tarinat ovat Irti nuuskasta -hankkeen Instagram-tilin tj0nuuskalle kampanjan satoa.  Tarinoita tuli kesäkuussa 2021 kaikkiaan 48.

Klikkaamalla alla olevan luettelon nuolista, pääset lukemaan kaikki tarinat.

 

Kun tulin inttiin, olin ihan kunnolla koukussa nuuskaan, eikä ympäristö auttanut lainkaan, kun varusmiehistä henkilökuntaan tosi moni käyttää nuuskaa ja sitä näkee koko ajan ympärillä.

Mutta ekojen viikkojen jälkeen aloin miettimään nuuskan käyttöäni ja ympäristöä, johon olen tullut. Intissä on yleensä koko päivän jonkinlaista ohjelmaa, joten mieli ei ajehtelisi nuuskan käyttöön. Joten parin ekan viikon jälkeen tein itselleni säännön, että vain iltavapailla saan laittaa nuuskan huuleeni. Kun intissä muutenkin kuri on läsnä, päätin että en tee poikkeuksia, ja se toimi. Noin kuukauden ajan käytin nuuskaa vain iltavapailla, sitten tuli lomat, jolloin päätin jättää kaikki nuuskat tuvan kaappiin joten lomillakaan ei tulisi käytettyä. Inttiin palatessa kun oli niin paljon mielenkiintoista puuhaa melkeinpä koko ajan.

Yhtenä aamuna kun kuulutettiin komppaniassa herätys, päätin, että nuuskan käyttö loppuu tähän aamuun. Oli maaliskuun 16 päivä, ja siitä asti en ole käyttänyt yhtään nuuskaa.

Nuuskan lopettamisesta ei ole ollut muuta kuin positiivista ja suosittelen kaikille lopettamista.

***

Olin käyttänyt nuuskaa jo 6 vuotta, kunnes mitta tuli täyteen. Päätin jo ennen intin alkua että nuuskan on loputtava armeijan jälkeen. Tapa millä rupeaisin ongelmaa taklaamaan oli vain auki. Lopulta viimeiset päivät vierähtivät ja oli alettava tuumasta toimeen.

Kirjasin ylös kaikki syyt minkä takia haluan lopettaa ja kehitin itselleni sopivan keppiä ja porkkanaa -käytännön: jokaista käytettyä nuuskaa kohden juoksen 5 km lenkin viikon sisään käyttöpäivästä ja jokaisen nuuskattoman viikon palkitsen kahdella erikoisoluella viikonloppuna.

Olen saanut nuuskan melko vaivattomasti pois arkikäytöstä, mutta vielä on kamppailtavaa viihdekäytön puolella. Lisäksi alun perin rangaistukseksi tarkoitettu juokseminen on helpottunut huomattavasti ja on tullut osaksi arkea, vaikka en käyttäisikään viikolla nuuskaa.

***

Olin käyttänyt nuuskaa jo mielestäni ihan liian pitkään. Aloin miettiä, että kohta mun ylähuulet varmaan roikkuu polvissa nuuskan radioaktiivisen säteilyn toimesta. En halunnut sitä, ja itseasiassa häpesin nuuskaamistani. Tähän tosin myös saattaa vaikuttaa se että olen nainen. Kutsuin itseäni ”piilonuuskaajaksi”.

Viimeisen kerran kun hankin nuuskaa, päätin että tää tähän kyllä jää. Olen itsepäinen ja erittäin päättäväinen luonteeltani, en halunnut että yksi aine määrittää mun olotilan, vituttaa nimittäin voi myös ilman niksojakin.

Aika kului ja jäljellä oli se yksi kiekko. Tein päätöksen: lopetan.

Aloitin samalla myös aktiivisen urheilun pitkästä aikaa, halusin parantaa suorituksiani. Ja aina kun ne pahimmat himot iski, lähdin lenkille ja juoksin niin pitkään kunnes en edes muistanut koko nuuskaa.

Tänään olen ollut ilman nikotiinia 402 päivää ja loppuelämän päivät edessä.

***

Aloitin nuuskaamisen kahdeksannella luokalla ja käytin sitä viime kevääseen asti. Käytin nuuskaa etenkin muutaman viime vuoden aikana todella paljon. Yritin lopettaa monesti, mutta riippuvuus vei aina voiton.

Viime keväänä tein kuitenkin tiukan päätöksen. Laitoin kiekon kiinni. Se päätös on pitänyt, ja voin todeta, että se oli elämäni parhaita päätöksiä. Nuuskaamisesta ei ole mitään hyötyä.

Käyttäjien mielestä lopettaminen on vaikeaa ja niinhän se onkin, niin kauan kun ajattelet sen olevan vaikeaa. Nuuskasta pääsee irti päästämällä irti ja päättämällä. Lopettamisen jälkeen ei ole tullut päivääkään, jolloin olisi tehnyt mieli nuuskaa. Minä päätin ja pystyin lopettamaan, niin pystyt sinäkin, jos haluat.

***

Itse lopetin nuuskan aloittaessani palveluksen, koska olin harkinnut sitä pitkään ja huomannut kuinka turhaa se oli minulle. Olihan siinä omat haasteensa, kun suurin osa tuvasta käytti nuuskaa. Mutta pidin mielen kirkkaana ja nyt on jo melkein puoli vuotta oltu nuuskatta.

***

Tajusin kuinka turhaa paskaa tavaraa tupakki ja nuuska on. Käytin intin jälkeen viimesen tolppani ja lopetin ekalla heittämällä kaikki. Tässä on nyt puoli vuotta oltu ilman.

***

En käyttänyt nuuskaa ennen. Lähdin viime kesänä inttiin, ja samalla syksyn edetessä nuuskan käyttäminenkin alkoi. Kaverit käyttivät ja yllytyshulluna itsekin testasin… ja jäinkin lopulta koukkuun.

Pääsin intistä noin viikko sitten, ja olenkin jo ollut 5 päivää ilman. Ei edes vituta.

***

Kerran päätin lopettaa, sitten tein sen yhtäkkiä yhtenä aamuna.

***

”Kyl se on vaan niin jees päästä pitkän päivän jälkeen ottaa lepii, iskee denssi yläbörsää ja ottaa iisisti”. Nuuskan käyttäminen oli mulle se hetki, kun saa pitkän päivän jälkeen hengähtää. Nuuska oli mulle se ”luotettava kaveri” joka piti itteni ”pinnalla” ja jonka avulla mä jaksoin.

Tätä absurdia saastaa mä uskottelin itselleni vuosia, vaikka todellisuudessa nukuin, voin, elin ja söin huonommin. Pienestä opiskelijan budjetista 100-150 € kuukaudessa nuuskaan.

Aina kavereille veloissa, koska oli vaan pakko saada niksat pois, ”eihän pää kestä pinnan yläpuolella ilman, mä tarviin tätä”.

Rahat alkoi olemaan taas vaihteeksi lopussa, frendit laittaa whatsappissa viestiä: ”milloin maksat nyt vaan ne velat?” Hermoja kiristi, oli pakko päästä tästä mielentilasta eroon, oli pakko hengähtää välillä.

Ihmissuhteet muuttui, vuosien addiktion jälkeen mä olin muuttunut.

Tuntui kuinka vaihtoehdot olis lopussa korjaamaan tää tilanne, kunnes mä tajusin, et nuuska tässä on se, joka määrittää mitä mä olen, nuuska on se, joka määrää miten mun elämä kulkee.

Silloin ihmeen kaupalla päätin, että haluan itse ohjata omaa elämääni, halusin itse tehdä päätökset. Ja tässä ollaan, täysin nikotiinittomana. Tänään tulee 11 viikkoa täyteen, kun lopetin seinään nikotiininkäytön.

Mä hengähdän, mä hengitän, mä elän ja tällä kertaa mä oon se, kenellä on ohjat omissa käsissä! 💪

Aloitin nuuskaamisen heti yläasteella pienestä kaverien yllytyksestä, tietty oli kokeilun ja näyttämisen halua ja siitä se parin kokeilun jälkeen lähti. Siitä hetkestä viime vuoden joulukuuhun asti, eli noin seitsemän vuotta, meni kiekko päivässä. Kaikkee mitä oli saatavilla. Aina kun ei nuuskaa ollut saatavilla, paloi tupakkaa, koukku oli jäätävä. Sekä nikotiini että se tapa kun sai iskeä sen mörön ullakolle. 

Noin 6-7 vuoden käytön jälkeen alkoi olla vähän järkee päässä ja lukio oli loppusuoralla. Huvikseni aloin laskeskella, paljonko oon tunkenut rahaa eli nuuskaa mun huuleen ja samalla kaiken näköstä paskaa elimistöön. Lisäksi olin pitkään katellu omaa autoa, että sit kun on mahis niin semmosen hommaan. Ei tietysti mikään helppo homma opiskelijana ja vielä kun nuuskaan menee kuukaudessa noin 200 €, joka on vuodessa aivan helvetisti, entäs sitten 7 vuodessa…

Se hetki avas silmiä ja tajusin etten koskaan tuu saamaan sitä omaa autoa, ja siitä se loppu ku seinään. Ainut mitä sen jälkeen käytin kuukauden parin sisään oli illanvietossa muutamia sikareita.

Tällä hetkellä on säästössä 550 € ja juuri sitä ensimmäistä autoa varten. Oli kyllä elämäni paras päätös ja varmaan vaikein taistelu mitä tähän mennessä ollut. Nyt kun miettii, niin pahin on se tapa. Siihen auttoi itellä normi purkan syöminen ja kun vaan teki mahdollisimman paljon kaikkea.

Nyt ei muuta kun lisää säästöä ja intti loppuun, niin eiköhän tästä vielä mersu saada alle jonain päivänä.

***

Kun tulin inttiin, olin käyttänyt muutaman vuoden nuuskaa, kiekon päivään. Olin aikonut pitkään lopettaa nuuskaamisen mutta en ollut onnistunut.

Tässä palveluksen aikana huomasin kuinka paljon siihen menee rahaa, eikä siitä kroppakaan oikein tykännyt, joten lopetin.

Ei se helppoa ollut, koska lähes kaikki inttikaverit käyttävät, myös siviilissä kaverit käyttävät. Sain onneksi otettua itseäni niskasta kiinni ja lopetettua. Tupakin poltto loppui samalla.

***

Aloitin nuuskan käytön yläasteella 14-vuotiaana, josta se lähes heti alkoi olla aktiivista. Nuuskaa tuli käytettyä noin 5 vuotta, kunnes armeijassa rahat alkoi olla vähissä. Odotin päivärahoja pelkästään että saan ostettua nuuskaa, jätin monesti laskuja maksamatta ja velkaannuin, jotta saisin ostettua nuuskaa.

Kun perintäyhtiöiden kirjeitä alkoi tulla maksamattomista laskuista, tajusin että miksi maksaa kuukaudessa yli sata euroa nuuskasta.  Sitten lopetin, 5 vuoden jälkeen lopetin täysin seinään. Pari viikkoa oli vaikeaa ja hermostutti, nyt muutama kuukausi ilman nikotiiniä ja olo entistä parempi. Rahaa säästyy ja nuuskaa ei edes halua ajatella.

***

Nuuskaa tullut käytettyä 6-7 vuotta. Välissä oli yksi 3 kuukauden tauko, mutta sitten se tuli takaisin kuvioihin, kun niin moni ystävä käytti. Mutta nyt on nuuskat loppu ja tarkoitus lopettaa kokonaan ja siis itse vaihtanut nuuskan perus purkkaan. Aina kun tekee nuuskaa mieli, niin purkkaa suuhun😅

On tullut laskeskeltua, että on se niin älyttömän kallista nykyään, ja voi ne rahat fiksumminkin käyttää, kuten maksamalla omaa asuntoa, säästää remontteihin, lomareissuihin jne.

Puoli vuotta ennen armeijaa päätettiin kaverin kanssa lopettaa nuuskan käyttö. Oltiin ainoot kaveriporukassa, jotka käytti nuuskaa. Pakko sanoo, ettei varmasti ois onnistunu, jos kaveri ei ois lopettanu samaa aikaan😅 Kun kukaan ympärillä ei käytä nuuskaa, niin ei voi olla sillee ”heitä yks pussi”, joten aika nopee siitä riippuvuudesta pääs eroon silloin. Nyt intissäkin nuuskaa menny pyöreet nolla✌🏼 Edelleen siis hyvällä tiellä.

***

2017 minä ja kaikki kaveripiiristäni käytti nuuskaa. Uutena vuotena päätettiin yhden kaverin kanssa tehdä lupaus lopettaa nuuska, koska tajusimme sen olevan niin turha asia elämässämme. Tsempattiin toisiamme olla käyttämättä, ja sitten kun alkoi helpottaa, kumpikaan ei ikinä sortunut käyttämään. Nyt melkein 3 vuotta myöhemmin kumpikaan meistä ei ole käyttänyt pussin pussia. Isoin syy tähän on se, että jos jompikumpi sortuu niin toinen sortuu heti sen jälkeen.

***

Olen käyttänyt nuuskaa 5 vuotta yläasteesta lähtien . Nyt 20 vuotta täytettyäni päätimme tyttöystäväni kanssa olla ottamatta nikotiinia mukaan tuleville vuosikymmenille. Lopettaminen ei ole ollut todellakaan helppoa, varsinkaan kun lopettamispäätöksestä ei ole kuin pari viikkoa. Yritetään pysyä lujana eikä antaa enää nikotiinille periksi.💪🏽

Nuuskasta pääsin intis irti, kun pistettiin bettiä kavereiden kaa, et ketkä pystyy lopettaa.

***

Mun 3 vuoden nuuskan käyttö loppui intissä, kun sanoin kaverilleni et ”hei, jos en ammu täysiä pisteitä ampumatestissä niin lopetan” ja kappas vaan, yksi luotihan sieltä meni ohi… Oon nyt ollut 3 kk ilman nuuskaa!

***

Pääsin irti nuuskasta puolen vuoden käytön jälkeen tupakaverin kanssa niin että se kumpi ratkee uudestaan maksaa 50 € toiselle. Nyt ollaan molemmat oltu käyttämättä nuuskaa kuukauden verran, vaikeeta se oli mut hyvin pärjättiin.

***

Lopetin nuuskan, kun löin vitsillä vetoa kaverin kanssa. En ottanut alkuun tosissaan koko hommaa mutta kun huomasin kehossani positiiviset muutokset, päätin lopettaa kokonaan, enkä ole katunut päivääkään!!!

Aloin vetää nuuskaa yläasteella seiskalla, olin kasin ilman ja sit taas ysillä vaihdoin koulua ja siellä uudet kaverit tarjos nuuskaa ja olin tyhmä ja otin… Mutta kun lukio alkoi ja aloin seurustelemaan, mun tyttöystävän äidin työkaveri kehotti lopettamaan, kun tiesi että tyttöystävän äiti ei siedä sitä yhtään ja sen myös koin, kun se mulle suuttui. Aattelin sillä hetkellä, että heitän loput roskiin ja niin tein. Siitä asti oon ollut ilman.

***

Olen 23 v miehen alku. Nuorena olin tyhmä ja ajattelematon, ensimmäinen nuuskakokeilu tapahtui yläasteella 7. luokalla, halusin ehkä tuolloin vanhemmilta kavereilta hyväksyntää. Nuuskaa sai helposti hommattua koulusta ja sitä sitten tuli käytettyä satunnaisesti koko yläasteaika. Ammattikouluun siirryttyäni nuuskasta tuli jokapäiväistä.

Tunsin/tiesin tuolloin sen, että olin jäänyt koukkuun siihen, enkä oikeastaan missään vaiheessa miettinyt sitä miten haitallista/vaarallista se on terveydelle. Vanhemmilta tuli paheksuntaa paljonkin, etenkin äitiltä, isä ei niin välittänyt kun oli nikotiini-ihmisiä sekin. Kaveripiirissä tuntui että suurin osa käytti nuuskaa, ja ajatuskin siitä että lopettaisi tuntui vaikealta.  Ammattikoulun jälkeen tuli aika armeijan, siellä jos jossain nuuska liikkui yksiköstä toiseen ja tuvasta seuraavaan. Palvelin 9 kk lääkintämiehenä.

Armeijapalveluksen aikana kerkesi olla paljon gineksiä sun muita harjotuksia, silloinkin tunsin samoja ajatuksia kun aikaisemmin, että en pysty lopettamaan kun kaikki muutkin käyttää ja nuuskaa näkee joka puolella. Jälkeenpäin ajattelen, että silloin ei vielä ollut niin sanotusti miehen selkärankaa, jolla olisi tehnyt omat päätökset eikä olisi antanut muiden vaikuttaa niihin.

Armeijasta päästyäni tapasin elämäni naisen. Suhteen alussa sain häneltä paljon valistusta nuuskasta ja kävi selväksi että hän ei hyväksy sitä. Tein kompromissin ja sanoin hänelle, etten käytä enää nuuskaa hänen seurassaan. Olimme olleet suhteessa jo pitemmän ajan, aina silloin tällöin tuli toiveita että etkö voisi lopettaa jo tuota nuuskan käyttöä. Muutimme yhteen ja suhde otti seuraavan askeleen, vuosi oli 2019 kun hän sanoi ikään kuin vitsillä, että lapsia ei tule ennen kuin lopetat tuon nuuskan käytön, totesin vain että jaahas 😊, lopettaminen oli kyllä jo tuolloin käynyt mielessä useasti.

Tuli uusivuosi 1.1.2020, mietin mielessäni että voisin kokeilla lopettaa. Lopettamisesta noin viikon verran kysyin naiseltani että oletko huomannut jotain, hän vain totesi että enpä juuri, sanoin retreänä että olenpa ollut tässä viikon jo ilman nuuskaa. Siihen se sit loppui kuin seinään. Lopettamispäivästä on noin 1.5 v ja voin todeta ylpeänä tämän olevan elämäni parhaimpia päätöksiä. Matkan varrelle on mahtunut paljon houkutuksia, mutta kun löytää sen lujuuden ja sitkeyden, että ei enää, olen päässyt jo irti, niin houkutuksista pääsee yli.

Kaikki pystyvät siihen jos tahto on kova. Nuuskan lopettamisen teet vain sinä itse ei kukaan muu puolestasi!

***

Sain tyttöystävän.

***

Olin käyttänyt silloin joku 3 kk. Sit tyttöystävä sano ”nyt jos et lopeta, niin mua et tuu kyllä sit enää näkemään”. Se sai kyllä ajattelee.

***

Tulin armeijaan 2/19 ja aloitin silloin käyttää nuuskaa. Palvelin vuoden ja tulin töihin. Lupasin äitille että kun intti loppuu, lopetan. Sain viran tammikuussa 2021 ja lopetin nuuskan 5.1.2021 ja ollut siitä asti ilman eikä kyllä tee enää edes mieli… Sanon veijareillekin, että kannattaa lopettaa turha rahareikä.

Usein inttiin tulevilla lisääntyy tai alkaa nuuskan käyttö. Varmaan siks, että aamut painaa.

Mulla oli jo siviilissä nuuska aktiivisesti huulessa ja ajattelinkin, että kun astun palvelukseen, niin se on mulle mahdollisuus kehittää kuntoani. En kuitenkaan vielä tässä vaiheessa ajatellut, että kykenen päästämään irti pitkäaikaisesta tavasta ja nikotiiniriippuvuudesta.

Palveluksen alettua ja aktiivisen elämäntapamuutoksen ohessa huomasin kuitenkin, että nuuska tuntuu laskevan tehokkuuttani joidenkin suoritusten aikana. Tästä sainkin idean, että nyt mun on aika heittää denssit nuotioon ja ryhdistäytyä!

Intin ainainen kiire ja vertaistuki kannustaa edelleen tähän elämään, ja nykyään mietin vaan, että kuinka  paljon rahaa olenkaan heittänyt huuleen turhan takia! 😅

Kiitos PV, nyt menee rahat järkevämpään – kuten bitcoin-sijoittamiseen ja säästöön odottamaan intin jälkeistä, nuuskatonta elämää! 😊

***

Pääsin muuten eroon nuuskasta silleen että tulin inttiin. Intissä on tosi helppo olla ilman nuuskaa, koska se on pahaa.

***

Kuinka pääsin himokäyttäjänä nuuskasta eroon? Itselläni toimi apuna kuukauden kinkut. Alokasjakson aikaan käytin vielä reilusti nuuskaa (noin purkki kahteen päivään) Pikkuhiljaa otin vähemmän nuuskaa mukaan ja nyt tällä kinkulla otin vain yhden purkin, joka kesti noin viikon, sen jälkeen olen ollut ilman nuuskaa. Tämä viikko vielä niin saa mennä lomille nuuskattomana😎

***

Aloitin nuuskan käytön 17-vuotiaana kaverien yllyttämänä. Käytin aktiivisesti nuuskaa aina intin alkuun saakka. Intissä moni kyllä käyttää nuuskaa ja kiusaukset oli kovat. Hetken pinnisteltyäni retkahdin uudestaan. Ja sama oravanpyörä jatkui Aukkiin saakka.

Aukissa tajusin, että haluan poliisikouluun, ja näin päätin lopettaa nuuskan ja tupakan ja vähensin huomattavasti alkoholin käyttöä. Tilalle tuli tavoitteellinen treenaaminen ja tavoitteet poliisikouluun, josta teknisen tutkinnan kautta karhuun.  Enää ei ole ongelmaa olla ilman nuuskaa. Rahaa säästyy myös moottoripyöräprojektiin.

***

Oltiin reilu vuosi sitten Niinisalossa räjähdekoulutuksessa. Samaan aikaan oli kiikarissa yks mimmi😉 no siinä oli biitin hinnat aika rajussa kurssissa ja suorituskyky laski joka denssistä aina puoleen.

Yhdellä rastilla tehtävä oli kasata dynystä tähtikuvio, joka tullaan puolen tunnin päästä jysäyttämään. Sit mieleen putkahti idea ”mitä jos lopettaisin, chibu vois lämmetä ja rahat säästyis”. Kaverin kanssa siinä häärättiin nalleja paikoilleen Nibizan paahtavan auringon alla, ja ilman mitään kontekstia kysyin frendiltä  ”kyllä vai ei”, ja vastaus oli myöntävä. Viimeinen kiekko ydinjätettä aseteltiin puolen kilon jytymiitin päälle ja kessulle kertomaan että ollaan valmiita.

Komeesti jysähti, sit hetken hiljaisuus ja mietin että olikohan tää järkevää. Denan tilalla oli minikokoinen potero ja lähdin aika kovissa niksoissa parin päivän päästä kohti kotikasarmia.

Vuosipäivä oli 4.6.2021, ei oo ollut huono päätös. 4mg nikotiinipusseja on edelleen pakko käyttää, muuten menee järki, mutta nuuska on jäänyt, samoin rööki.

Pääsin irti nuuskasta koska jouduin 11 päiväksi Tolkkisiin vartioon ja unohdin ostaa kiekkoja sinne. Long story short: ei enää tehnyt mieli vetää nuuskaa huuleen, vaihtui sali addiktioksi.

***

Lopetin nuuskan käytön heti kotiutumisen jälkeen maaliskuussa. Kotona arjessa ei tunnu samanlaista ”tarvetta” nuuskan käytölle, joten lopettaminen tuntui aika luontevalta. Välillä teki mieli, mutta kun ei ostanut lisää niin ei voinut käyttääkään.

***

Pääsin eroon RUK kurssilla Parolassa, kun en vain enää ostanut lisää

Aattelin jakaa muille motivaatioksi oman tarinan nuuskan jättämisestä intin aikana, vaikka moni kokee sen intin aikana erittäin vaikeaksi, ja monella se nuuskan käyttö siellä vasta alkaakin.

Sitä oli tullu käytettyä noin 2 vuotta ennen ku lähtö tuli, ja jatku myös 4-5 kuukautta intin alottamisen jälkeen. Aattelin ite silloin, että eihän täällä ilman nuuskaa pärjää, ja pelkkä ajatuskin siitä ettei ois ollu intissä nuuskaa tuntu melko järkyttävältä. Kuitenki melko aikasessa vaiheessa RUK:in alkamisen jälkeen alko miettii sitä nuuskan käyttöä siltä kannalta, että onko se yks tekijä siinä miksi kaikki välillä tuntuu nii raskaalta ja vaikealta suorittaa. Olin tietysti miettiny monesti aiemminkin, että lopettaminen ei olis huono juttu, mutten kuitenkaan tosissaan ollu yrittänyt vielä kertaakaan.

Yks kaunis talviaamu päätin kerrankin olla ottamatta aamupalan jälkeen sitä nuuskaa, mikä oli tullut jo melko rutiininomaiseksi tavaksi. Varmasti jokainen joka nuuskaa käyttää tietää, kuinka sitä aina ruokailun jälkeen tekee mieli. Sitten lounaan jälkeen sama juttu, päätin nyt kerrankin koittaa olla kokonaan ilman nuuskaa hetken. Pari päivää meni ja eihän se helppoa ollu, mutta siinä kun kerkes hetken olla ilman, mietti, että onko järkeä nyt jo luovuttaa ja taistelin sitä houkutusta vastaan. Sille polulle sitten lopulta tulikin jäätyä.

Voin sen sanoa tuosta nuuskan käytöstä intissä, että vaikka se tuntuu helpottavan siellä olemista ja tekemistä, niin lopettamisen jälkeen tuntuu vielä paljon paremmalta, jaksaa urheilla aktiivisemmin ja samalla säästää ikeniä ja hampaitakin, eli pelkkää plussaa. 

Ei muuta kun tsemppiä kaikille lopettamisen kanssa kamppaileville, joko intissä tai ei. Kyllä se lopulta on tosi palkitseva fiilis ku siitä nuuskasta pääsee eroon.

***

Huomasin, että nuuska kohottaa verenpainetta ja sykettä erittäin huomattavasti. Ikään kuin olisi stressaantunut koko ajan, koska syke oli päälle 100 nuuskatessa. Niin päätin lopettaa. Nuuskaamista takana 3 vuotta.

***

Aloitin nuuskan 13-vuotiaana seiskaluokalla, kun yritin päästä tupakasta ”eroon” vaikka en sitä koskaan aloittanutkaan, enkä kyllä nuuskasta pitänytkään. Yritin kuulua joukkoon ja vaikuttaa kovalta jätkältä. Käytin nuuskaa yli kahdeksan vuotta päivittäin, vahvinta laatua  tietenkin. Välillä oli vuoden taukoja, mutta sorruin aina nuuskaan, kun ystävillä oli ympärillä.

Armeijassa käytin kymmenenpäiväisellä leirillä kymmenen kiekkoa nuuskaa. Nikotiinihimoni oli niin kova, että aamulla ajattelin heti nuuskaa. Lopetin nuuskan 22-vuotiaana, kun huomasin etuhampaan ja ikenen välissä alkavan reiän. Menin kovaan paniikkiin, että terveys ja rahat voi mennä muttei ulkonäkö. Hammaslääkärissä hammaslääkäri nauroi, ettei reikää edes huomaa, mutta suositteli, etten käyttäisi nuuskaa enää.

Lopetin nuuskan nikotiinipurkalla ja nuuskankorvikkeilla. Nyt olen ollut ilman nuuskaa 9 kk, eikä tee enää yhtään mieli! Verenpaine on laskenut kovasti, jonka huomaa vasta kun on lopettanut. Ei ole päällä ”darraa” kun verenpaine on korkealla. Rahaa on säästynyt todella paljon ja olen ostanut rahoilla kivoja vaatteita.

 

Käytin nuuskaa yläasteesta asti eli noin 5-6 vuotta. Nuuskaa meni noin purkki 1-2 päivään. Uusivuosi 2020 oli mieleenpainuva, koska silloinen tyttöystäväni, jonka kanssa seurustelin 3,5 vuotta, jätti minut, ja suremisen ohella ei tehnyt nuuskaa mieli yhtään.

4.1.2021 oli päivä, jolloin asepalvelukseni alkoi. Silloin päätin, että nyt alkaa salilla käyminen ja itsestään huolehtiminen. Sain tuloksia ällistyttävän nopeasti ja huomasin, että voin paljon paremmin, kun en käytä nuuskaa. En halunnut kehooni mitään mikä vaikuttaisi siihen negatiivisesti ja se on pitänyt tähän päivään asti. Nyt voin paremmin kuin koskaan, henkisesti ja fyysisesti. Nuuskaankaan en ole koskenut vuonna 2021 kertaakaan, eli lopettamisesta on jo yli puoli vuotta! Olen ylpeä itsestäni ja toivon sitä myös kaikille nuuskasta irti kamppaileville, että saa jätettyä tuon turhakkeen ja jatkettua elämää ilman nuuskaa!

***

Oma tarinani nuuskan kanssa alkaa varmaan 15-vuotiaana. Polteltiin kessua kavereiden kanssa ja sitten joku yllytti ostamaan nuuskaa, kun ei ollut tupakkaa jäljellä. Siitä sitten aloin aktiivisesti käyttämään nuuskaa 20-vuotiaaksi saakka. Nyt päätin, että lopetan, ja se on onnistunut toistaiseksi todella hyvin. Aluksi lopetin nuuskan ja polttelin kessua kun teki mieli nuuskaa, mutta kessuttelukin jäi nopeasti pois kyydistä. Nykyään jauhan purkkaa, jos tekee oikein pahasti mieli, esimerkiksi jos kaverit imevät nuuskaa vieressä. Lopettaminen ei todellakaan ole ollut helppoa, mutta tahdonvoimalla siinäkin on onnistunut.

Lompakkoon jää kuussa yli 50 € enemmän, ääreisverenkiertoni on parantunut, makuaistini on palautunut normaaliksi ja pystyn taas haistamaan jotakin nenälläni. Kokonaisuudessaan kaikki on nyt paremmin. En tätä edes huomannut kun käytin nuuskaa, mutta lopettamisen jälkeen nämä olemattomat asiat ovat tulleet esille ja niiden tärkeyden on tajunnut. Olen nyt ollut 70 päivää nuuskattomana.

***

Olen käyttänyt nuuskaa noin 7 vuotta. Tyhjään mahaan jos käyttää, tulee huono olo. Se on erikoista, koska en halunnut lopettaa sen käyttöä, vaikka huono olo tulikin. Minulla on myös verenpaineongelmaa, joten nuuskan käyttö ei helpottanut asiaa yhtään.

Olen ollut nyt 8 kk ilman nuuskaa ja olo on mahtava! Myös paineet ovat pysyneet kurissa. Jaksan paremmin ja asiat eivät ärsytä niin paljoa enää. Silloin kun lopetin, tuli retkahduksia, joka on tietysti normaalia kun lopettaa päihteiden käytön. En myöskään pystynyt olemaan ajattelematta nuuskaa.

Tahtoisin rohkaista nuuskaajia lopettamaan, vaikka se ei ole helppoa. Yhdessä pystymme siihen ihan varmasti! Joten sanoin itselleni että nyt on aika tj0 nuuskalle!

***

5 vuotta nuuskaa käyttänyt ja tupakoinut. Alokaskauden mettäreissujen syystä nuuska jäi ja tupakka tuli enemmän kuvioihin. Sitä rataa meni haaveetkaatuu-päivään asti. Nuuskaa käytän enää pari pussia päivässä. Cooperin tulos on noussu alokaskaudesta 250 m. Kunnon takia lähti ajatus lopettamisesta, ei siellä vyksissä muuten pärjää. Röökiä ei edes tee enää mieli ja haiseekin kauhealta.

Kannattaa lopettaa tai edes vähentää, ei täällä niin helppoo ole että pärjäis huonolla kunnolla.

Armeijaani oli jäljellä 10 päivää, kun minulla todettiin angiina ja pusutauti, jonka seurauksena minut laitettiin osastolle. Minulla ei ollut mukanani yhtään nuuskaa. Olin siellä osastolla armeijani viimeiset päivät ilman nuuskaa ja siten pääsin eroon siitä. Nyt olen ollut alle viikon siviilissä enkä vieläkään ole käyttänyt, eli olen varsinaisesti lopettanut.

***

Lopetin tavallisella purkalla nuuskan kuin seinään, kun sairastin koronan.  Nyt ollaankin oltu nikotiinittomalla linjalla jo 5 kuukautta ja hyvin menee! Ei edes kännissä tee mieli heittää körssiä huuleen tahi nuuskaa yläpeltiin. Jos saisin 300 e, veisin emännän Stefans steakhouseen vetää pihviä. Se varmaan vetäis körssin sen safkaamisen jälkeen mutta ite hengittelisin vaan raikasta ja ravitsevaa  ilmastoa kitusiini.

***

Lopetin nuuskaamisen, kun tuttavani sai nuuskaamisen seurauksena verenmyrkytyksen ja joutui tehohoitoon. Onneksi hän selvisi hengissä, mutta sen jälkeen en ole halunnut enkä pystynyt käyttämään nuuskaa.

 

Meikäläisen nuuskan lopetusurakka alkoi selkeen vähentämissuunnitelman tekemisellä. Lyhyesti pudotin about pussilla tai parilla päivittäin kunnes pärjäsin n. 3 pussilla per päivä. Sit ostin ns. “viimesen kiekon”, mikä kesti viikon. Siihen se loppu, ja nyt on 119 pv viimesestä pussista.

Valehtelisin jos sanoisin, ettei välillä tekis mieli, mut selviän siitä usein tekemällä jotain esim urheilu- tai jotain muuta aktiviteettia. Tai sit lukemalla muitten tarinoita siitä kuinka elämä on parantunu lopettamisen jälkeen niin saa extramotivaatioo pysyy erossa siitä “myrkystä”💪💪

***

Mä oon polttanut röökiä 13-vuotiaasta ja nuuskaamisen aloitin 16-vuotiaana lukiossa. Armeija oli mulle, niin kuin monelle muullekin, just se paikka jossa nuuskaaminen kuitenkin otti tupakoinnista yliotteen ja tupruttelun jätin täysin siirtyessäni imemään purkin denssiä päivään.

Armeija loppui (res.vänr. TK II/14 kiittää), mutta nuuska jäi ilman aikomustakaan lopettaa. Tapasin kesällä 2015 kuitenkin silloisen tyttöystäväni, joka ei erikseen pyytänyt multa lopettamista mutta oli sisäsyntyisesti terveellisten elintapojen kannattaja, joten mun teki mieli lopettaa ihan vaan näyttääkseni sille. Eka yritys epäonnistui tahdonvoiman loputtua. Jatkoin nuuskaamista, mutta en tietenkään kertonut siitä paremmalle puoliskolleni. Noh, tätä jatkui aikansa, ja tietysti ennen pitkää mun piti myöntää, etten ollut lopettanutkaan. Tohon liittyvä peittely ja häpeä oli liian suuri käsiteltäväks, joten päätin koittaa lopettaa uudestaan vaan näyttääkseni itelleni että pystyn siiihen.

Lopetin taas seinään, eli purkki denssiä päivässä → nolla pussia päivässä. Mun kaveri oli just lopettanut röökin Stumppaa tähän -nimisen kirjasen avulla, ja ajattelin testata sitä tueksi samalla. Luin noin 20 sivua kun se saapui postissa ja olin jo vakuuttunut. Nuuskan lopettamisessa kontrolloidaan paniikkia ja pelkoa ilman nuuskaa pärjäämisestä, nikotiinin nk. ”vieroitusoireethan” on vähän humpuukia. Seurusteltiin sen mimmin kanssa pari vuotta ja eron tultua tietysti yksissä kesäbileissä ajattelin että yks denssipussi ei varmaan haittaa…

Siitä tietysti lähti koko yliopiston läpi kestänyt uusi nuuskakausi. Imettiin koulukavereiden kanssa denssiä käytännössä työksemme. Jossain viidennen yliopistovuoden kohdalla aloin miettimään tätä asiaa uudestaan. Olin nuuskannut 10 vuotta (parin vuoden tauko keskellä), ja enää se ei ollut mitään muuta kun täysin lähes pakko-oireista huuleen tunkemista, josta ei saanut mitään varsinaisia kiksejä. Koko ajan sattuu huuleen, hampaan nitkuu, ikenet hiertää ja sitä rataa.

Tartuin uudestaan samaan kirjaan, mutta ilman sitä näyttämisentarvetta huomasinkin, että lopettamine ei ookaan niin helppoa. Lisäks käynti hammaslääkärillä paljasti, että mun ikenen tilanne on ihan normaali vaikka oon nuuskannutkin paljon. Mulla ei ollut sisäsyntyistä tarvetta lopettamiseen.

Oon ollut nyt vuoden on-offina nuuskan kanssa, ja kamppailen koko ajan oman tahtotilani kanssa että löytäisin sen oikeen lopettamisen tahdon vaihteen silmään. Ilman sitä minkään huonon tavan poisoppiminen ei oo mahdollista.

Mut nää vinkit haluan kertoo kaikille:

  • kun on ollut viikon nuuskaamatta, ei edes tunnut siltä että olisi koskaan nuuskannutkaan
  • mun tahtiin denssiä imevällä menee nuuskaan nykyhinnoilla se 40-60 € reilussa viikossa. Ei varmaan tarvii laskee auki mitä tää tarkottaa vuodessa
  • nuuskan tai tupakan lopettamisessa on lähes 100 % kyse siitä, miten hyvin pystyt hallitsemaan sitä paniikintunnetta, joka syttyy sireenin lailla sun päähän heti kun yrität lopettaa. Ikään kun et muka pärjäis ilman nuuskaa ja sut olis tuomittu olemaan koukussa loppuelämäkses. Höpsis. Kyllä sä pärjäät. Kaikki, ketkä ei nuuskaa, pärjää ihan mainiosti.

Sadassa tapauksessa sadasta kaikki ihmiset valitsis elämän ilman kemikaaliriippuvuutta, jos se olis mahdollista sormia napsauttamalla. Suosittelen kaikkia kokeilemaan ton kirjan oppeja, vaikka se onkin kirjoitettu tupakan kontekstissa. Lopettaminen, tai oikeastaan itsensä vapauttaminen nuuskavankilasta, on yks parhaita päätöksiä mitä voi tehdä. Nuuska on niin salakavala, ja se on siinä mielessä ikävämpi tuote kun tupakka, kun se voi olla huulessa ihan jatkuvasti huomaamatta ja rappauttaa sun kroppaa niin että yhtäkkiä vuosien jälkeen huomaakin että ohhoh, ikenet on huonossa kunnossa ja rahaa mennyt useampi tonni ihan huomaamatta.

Elämä ilman nuuskaa on parempaa 😊

***

Syksyllä 2018 tein ison virheen elämässäni ja sorruin kokeilemaan nuuskaa. Kokeilu tuotti lisää testauksia ja pian huomasinkin olevani koukussa…

Nyt 3 vuotta myöhemmin otin itseäni niskasta kiinni, ja ylioppilaskirjoituksien aikaan päätin, että nyt riittää. Lahjoitin varastoni sedälle ja hankin 2 levyä nikotiinipurkkaa. Päätin, että nämä levyt saavat riittää ja sen jälkeen jää nikotiini kokonaan.

Nyt olen ollut nikottomana 3 kk ja olen ylpeä siitä. Missään nimessä en halua enää sortua tuollaiseen hölmöyteen. Armeijastakin tulee varmasti helpompaa, kun ei tarvitse biitti huulessa kulkea…

***

Tulin uskoon ja heitin kaikki nuuskat roskiin. Se tuntui hullulta, mutta olin vapaa 7 vuoden aktiivisesta nuuskan käytöstä. Pussinuuskaa meni n. 1 kiekko päivässä. Aina silloin tällöin on tehnyt mieli jossain stressaavassa tilanteessa, mutta nyt oon ollut 5 vuotta ilman ja uskokin on säilynyt mukana.

Aloitin nuuskan käytön yläasteella 14-vuotiaana, josta se lähes heti alkoi olla aktiivista. Nuuskaa tuli käytettyä noin 5 vuotta, kunnes armeijassa rahat alkoi olla vähissä. Odotin päivärahoja pelkästään että saan ostettua nuuskaa, jätin monesti laskuja maksamatta ja velkaannuin, jotta saisin ostettua nuuskaa.
Kun perintäyhtiöiden kirjeitä alkoi tulla maksamattomista laskuista, tajusin että miksi maksaa kuukaudessa yli sata euroa nuuskasta.  Sitten lopetin, 5 vuoden jälkeen lopetin täysin seinään. Pari viikkoa oli vaikeaa ja hermostutti, nyt muutama kuukausi ilman nikotiiniä ja olo entistä parempi. Rahaa säästyy ja nuuskaa ei edes halua ajatella.

Nuuskasta pääsin intis irti, kun pistettiin bettiä kavereiden kaa, et ketkä pystyy lopettaa.

Huomasin, että nuuska kohottaa verenpainetta ja sykettä erittäin huomattavasti. Ikään kuin olisi stressaantunut koko ajan, koska syke oli päälle 100 nuuskatessa. Niin päätin lopettaa. Nuuskaamista takana 3 vuotta.

 

 

Tässä palveluksen aikana huomasin kuinka paljon siihen menee rahaa, eikä siitä kroppakaan oikein tykännyt, joten lopetin.

 

 

Tajusin kuinka turhaa paskaa tavaraa tupakki ja nuuska on. Käytin intin jälkeen viimesen tolppani ja lopetin ekalla heittämällä kaikki. Tässä on nyt puoli vuotta oltu ilman.