muokattu: 6.4.2021

Sisäilma

Parhaimmillaan hyvä sisäilma ja viihtyisät, toimivat tilaratkaisut tukevat hyvinvointia, terveyttä, työntekoa ja oppimista. Suomessa sisäilman laatu on eurooppalaisittain hyvä. Sisäilmaan yhdistetty oireilu on kuitenkin yleistä.

Ihmisten kokemat oireet voivat olla hyvin monimuotoisia. Ne saattavat ilmetä esimerkiksi erilaisena ihon, silmien ja hengitysteiden oireiluna tai yleisoireina, kuten päänsärkynä, uupuneisuutena tai huonovointisuutena.

Sisäilmaan yhdistettyjen oireiden taustalla voi olla monia eri syitä. Sisäilman laadun lisäksi haittakokemuksiin ja oireisiin vaikuttavat monet yksilölliset ja yhteisölliset tekijät. Oireet ovat yleensä lieviä, ohimeneviä ja loppuvat hiljalleen, kun olosuhteita kohennetaan ja rakennuksen säännöllisestä huollosta ja kunnossapidosta huolehditaan.

sisäilmaoireet tietokortti

(Lähde: Tietoa oireilusta sisäympäristössä terveydenhuollon ammattilaisille (pdf), TTL 2020)

Terveydenhuollossa potilaiden oireiden ja sairauksien diagnostiikka, erotusdiagnostiikka ja hoito toteutetaan hyvän lääketieteellisen käytännön ja hoitosuositusten mukaisesti, pääasiallisesti perusterveydenhuollossa. Erotusdiagnostiikkaan on syytä kiinnittää huomiota, mutta turhia tutkimuksia tulee välttää.

  • Vaikka tietyt sisäilmassa esiintyvistä epäpuhtauksista lisäävät joidenkin sairauksien riskiä, samojen sairauksien riskiä lisäävät myös lukuisat muut tekijät ympäristössämme ja perimässämme. Merkittävimmät riskitekijät ovat asbesti ja radon.
  • Epäpuhtaudet eivät ole minkään sairauden tärkein, tai edes erityisen voimakas riskitekijä asuin- ja toimistoympäristöissä havaittavilla pitoisuuksilla.
  • Kaikista riskitekijöistä sisäilman epäpuhtaudet selittävät vain pienen osan sairauden riskistä.
  • Tärkeä erottaa sairastumisen riski sairauden pahentumisen riskistä. Esimerkiksi astmapotilaat saavat hengitystieoireita helpommin monenlaisista altisteista, myös sisäilmatekijöistä, kuten pölystä.
  • Merkittävä kosteus- ja mikrobivaurio voi aiheuttaa hengitystieoireita ja lisätä hieman astmaan sairastumisen riskiä (väestötasolla kohtalainen näyttö). Muiden sairauksien riskin lisääntymisestä ei ole näyttöä. (Käypä hoito-suositus: Kosteus- ja homevaurioista oireileva potilas, 2017)

Sisäympäristössä oireileva voi joskus kuvata itseään ”homeelle herkistyneenä”, vaikka oireilun taustalla onkin yleensä monet muut tekijät kuin kosteus- ja mikrobivaurio, eikä yksittäistä oireilua selittävää tekijää yleensä pystytä osoittamaan.

  • Ei ole tieteellistä näyttöä siitä, että kosteusvaurioaltistuminen johtaisi herkistymiseen homeelle tai erilaisille kemikaaleille.
  • ’’Sisäilmasairaus’’- termiä ei tule käyttää terveydenhuollossa, koska sen käytölle ei ole lääketieteellisiä perusteita. Lue lisää täältä.
  • Pelkkien oireiden perusteella ei voi tehdä johtopäätöksiä rakennuksen kunnosta.

Sisäympäristössä oireileva potilas – mitä teen?

Sisäilmakoulutus terveydenhuollon ammattilaisille

Kansallinen sisäilma ja terveys -ohjelma 2018–2028