Tuberkuloosin hoidon perustana on tehokas lääkehoito, mutta hoidon onnistumiseen vaikuttavat myös ihmisen elämäntilanne, hoidon pitkä kesto sekä sairauteen liittyvä stigma ja muut psykososiaaliset tekijät. Siksi tuberkuloosityössä tarvitaan lääketieteellisen hoidon rinnalle kokonaisvaltaista tukea ja toimintamalleja, jotka huomioivat ihmisen tarpeet koko hoitopolun ajan.
Tätä näkökulmaa käsiteltiin tänä vuonna Oslossa järjestetyssä TB Across Peer Power 2026 -tapahtumassa sekä Riikassa Latviassa järjestetyssä kansainvälisessä vertaistukikonferenssissa. Norjan terveysministeriön tukemat tapahtumat kokosivat yhteen tuberkuloosityön ammattilaisia, järjestöjä, vertaistoimijoita ja tuberkuloosin kokemuksen omaavia ihmisiä eri puolilta Eurooppaa.
Keskusteluissa korostui erityisesti se, että vertaistuki ei ole erillinen osa tuberkuloosityötä, vaan se voidaan nähdä osana ihmislähtöistä hoitoa ja sairastuneiden osallisuutta.
Kokemustieto täydentää tutkimusnäyttöä
Terveydenhuollon kehittämisen tulee perustua parhaaseen saatavilla olevaan tutkimusnäyttöön ja ammatilliseen asiantuntemukseen. Näiden rinnalle tarvitaan kuitenkin myös sairastaneiden ja sairastavien kokemuksia.
Kokemustieto voi tuoda esiin hoitopolun käytännön haasteita, joita ei aina voida tunnistaa tilastoista tai kliinisistä mittareista. Se voi auttaa ymmärtämään esimerkiksi sitä, miksi hoitoon sitoutuminen vaikeutuu, millaisia palveluihin liittyviä esteitä ihmiset kohtaavat tai miten stigma vaikuttaa sairauden kanssa elämiseen.
Vertaistuen arvo liittyy juuri tähän kokemukseen perustuvaan tietoon ja kohtaamiseen. Ihminen voi saada tukea toiselta, joka tuntee sairauden ja hoidon haasteet omakohtaisesti. Samalla vertaistoiminta voi vahvistaa sairastuneiden toimijuutta ja tuoda heidän näkemyksensä osaksi palveluiden kehittämistä.
Tavoitteena ei ole asettaa kokemustietoa tutkimusnäytön tai asiantuntijatiedon rinnalle vaihtoehtona, vaan yhdistää nämä tiedon muodot. Parhaimmillaan tutkimusnäyttö, ammatillinen asiantuntemus ja kokemustieto täydentävät toisiaan.
Kansainväliset verkostot ylläpitävät osaamista
Suomi kuuluu Euroopan matalan tuberkuloosi-ilmaantuvuuden maihin. Matalat tapausmäärät ovat kansanterveyden näkökulmasta hyvä asia, mutta samalla ne tarkoittavat, että tuberkuloosiin liittyvää käytännön kokemusta ja erityisosaamista kertyy rajallisesti.
Tämän vuoksi kansainvälisillä verkostoilla on suomalaisessa tuberkuloosityössä erityinen merkitys. Yhteistyö tarjoaa mahdollisuuden jakaa tutkimustietoa, kliinisiä kokemuksia ja hyviä käytäntöjä sekä ylläpitää osaamista tilanteessa, jossa omien tapausmäärien kautta kertynyt kokemus on väistämättä rajallista.
Oslossa ja Riikassa oli mahdollisuus tarkastella, miten vertaistukea ja yhteisölähtöisiä toimintamalleja on kehitetty erilaisissa eurooppalaisissa toimintaympäristöissä. Kaikkia käytäntöjä ei voida sellaisenaan siirtää maasta toiseen, mutta kansainvälinen yhteistyö auttaa tunnistamaan toimivia periaatteita ja arvioimaan niiden soveltuvuutta myös Suomen oloihin.
Samalla yhteistyö on vastavuoroista. Kansainväliset verkostot tarjoavat Suomelle mahdollisuuden paitsi oppia muilta myös jakaa omaa asiantuntemusta ja kokemuksia.
Yhteinen tavoite on ihmislähtöisempi tuberkuloosityö
Oslon ja Riian tapaamiset vahvistivat näkemystä siitä, että tuberkuloosityötä tulee kehittää yhteistyössä terveydenhuollon, järjestöjen, yhteisöjen ja tuberkuloosin kokemuksen omaavien ihmisten kanssa.
Vertaistuki ei korvaa lääketieteellistä hoitoa, vaan täydentää sitä. Sen merkitys on erityisesti siinä, että se tuo hoitopolkuun kokemuksen, osallisuuden ja ihmisten arjen näkökulman.
Vaikuttava tuberkuloosityö rakentuu tutkimusnäytön, ammatillisen asiantuntemuksen ja kokemustiedon yhdistämisestä. Kansainväliset verkostot puolestaan mahdollistavat tämän osaamisen jatkuvan jakamisen ja kehittämisen rajojen yli.
Tadeja Munyui, asiantuntija, Filha ry
Näkökulmia keuhkoterveyteen –blogissa julkaistaan Filhan asiantuntijoiden sekä yhteistyökumppaneiden ajankohtaisia kirjoituksia keuhkoterveyden kysymyksistä.