Keuhkoahtaumatauti on tunnettu ja myös varsin helposti tunnistettavissa oleva pitkäaikainen keuhkosairaus. Tarttumattomista keuhkosairauksista se aiheuttaa kaikkien eniten haittoja yhteiskunnille lisäämällä väestön kuolleisuutta ja sairastavuutta sekä aiheuttamalla taloudellista ja sosiaalista taakkaa. Sen maailmanlaajuiseksi esiintyvyydeksi arvioidaan 10,3 % ja esiintyvyys on edelleen nousussa. Onneksi läntisissä teollisuusmaissa se ei enää yleisty ja joissakin maissa esiintyvyyden on todettu miehillä laskeneen.
Viime vuosina on entistä paremmin tunnistettu keuhkoahtaumataudin esiintyminen myös tupakoimattomilla henkilöillä. Tämä on yleistä matalan elintason maissa, joissa monet jo lapsena altistuvat ruuanvalmistukseen ja lämmitykseen sekä ilmansaasteisiin liittyville keuhkoille haitallisille kaasuille, savuille ja pölyille. Maahanmuuton lisääntyessä Suomessakin on muistettava epäillä entistä useammin keuhkoahtaumatautia myös tupakoimattomilla potilailla.
Keuhkoahtaumataudin lääkehoidon kehittyminen tuntuu välillä tuskastuttavan hitaalta eikä kokonaan uudella tavalla vaikuttavia lääkkeitä ole yli 10 vuoteen tullut markkinoille. Pidemmällä perspektiivillä katsottuna hoidot ovat kuitenkin parantuneet – minkä allekirjoittanutkin on työuransa aikana havainnut vähentyneinä osastohoitoina.
Vanhempia lääkeaineita uudella tapaa yhdistämällä on niistä saatu lisätehoja ja viime vuosina on saatu kohtalaista näyttöä uusien yhdistelmähoitojen kuolleisuutta pienentävästä vaikutuksesta, mitä aiemmin ei ole voitu lääkkeillä osoittaa. Tämä on tosin todettu vain heillä, joilla on usein esiintyviä pahenemisvaiheita ja vaikeita oireita.
Lääkityksen valinnassa potilaan yksilöllisten piirteiden perusteilla on edistytty: parin helposti todettavan tekijän eli pahenemisvaiheiden esiintymisen ja veren eosinofiilisten valkosolujen määrän perusteella voidaan arvioida hyötyykö keuhkoahtaumatautia sairastava todennäköisesti hengitettävästä kortisonista.
Lääkkeettömät hoidot, erityisesti tupakoinnin lopettamien, on jo pitkään tiedetty tärkeiksi. Niiden toteuttaminen vain tuntuu usein hankalammalta kuin lääkkeen määrääminen. Tupakasta vieroitus toivottavasti ainakin vähän tehostuu STM:n hyvinvointialueille tekemän suosituksen ja uuden Käypä hoito -suosituksen pohjalta.
Filha on mukana laajassa terveyttä edistävässä EU:n rahoittamassa yhteishankkeessa, jonka yhtenä osana tupakasta vieroituksen järjestämistä ja käytäntöjä pyritään tehostamaan yhdessä joidenkin hyvinvointialueiden kanssa. Filha on myös selvittänyt keuhkosairauksien liikunnallisen kuntoutuksen käytäntöjä ja toteutumista erikoissairaanhoidossa. Tätä, keuhkoahtaumataudissa hyvin vaikuttavaksi osoitettua hoitoa, järjestetään valitettavan vähän – suositusten mukaista ryhmäkuntoutusta tarjottiin vain 29 %:ssa yksiköistä.
Käypä hoito -suositukset ovat alusta lähtien määritelleet pääasiallisen vastuun keuhkoahtaumataudin diagnostiikasta perusterveydenhuollolle. Tähän ainakin oman hyvinvointialueeni perusterveydenhuollossa melko hyvin pyritään. Kuitenkin epäillyt ja todetut keuhkoahtaumatautitapaukset vaikuttavat varsin haasteellisilta yleislääkäreille, jotka ymmärrettävästi tapaavat näitä potilaita melko harvoin ja silloinkin usein kiirevastaanotoilla.
Filha on laatinut Käypä hoito -suositusta täydentämään käytännöllisiä ohjeita keuhkoahtaumataudin toteamisesta, hoidon aloituksesta ja seurannasta. Filha tulee lisäksi laatimaan EU:n rahoittamaan kroonisten keuhkosairauksien hoidon tehostamiseen tähtäävän hankkeen puitteissa ohjeita keuhkoahtaumataudin omahoidon ohjauksesta.
SOTE-uudistusta ei mielestäni ole pystytty vielä hyödyntämään keuhkoahtaumataudin ja muiden kroonisten keuhkosairauksien hoidon parantamiseksi. Uusia perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyönmuotoja kannattaisi kuitenkin aktiivisesti miettiä ja suunnitella. Yksi mahdollisuus olisi yhteinen hoitovastuu keuhkoahtaumatautipotilaista. Siinä pääasiallinen vastuu ja useimmat potilaskontaktit ovat perusterveydenhuollossa – mieluiten omalääkärillä, jos sellaisia saadaan nykyistä enemmän järjestettyä – ja erikoissairaanhoito tarjoaa joustavasti konsultaatioapua.
Konsultaatio ei aina edellytä käyntiä erikoislääkärin vastaanotolla, vaan kirjalliset tai suulliset ohjeet (joiden antamista yhteiset potilastietojärjestelmät ja uudet viestitysvälineet helpottavat) sekä käynnit keuhkohoitajan vastaanotolla voivat riittää. Keuhkohoitajat eli keuhkosairauksien poliklinikoilla työskentelevät hoitajat ovat mielestäni tärkeä ammattilaisten ryhmä, joka voisi toimia linkkinä erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välillä ja auttaa seurannan toteuttamisessa jälkimmäisessä.
Seurantakäyntien puuttuminen on merkittävä ongelma ja hyvinvointialueilla tulisi kehittää keinoja kutsua keuhkoahtaumatautipotilaat systemaattisesti perusterveydenhuollossa toteutettaville seurantakäynneille.
Antti Saarinen, asiantuntijaylilääkäri, LT, keuhkosairauksien erikoislääkäri, Filha ry
Näkökulmia keuhkoterveyteen –blogissa julkaistaan Filhan asiantuntijoiden sekä yhteistyökumppaneiden ajankohtaisia kirjoituksia keuhkoterveyden kysymyksistä.